Älä hyppää kiireen kyytiin

24.11.2017

 

 

Vieraskynän varressa markkinoinnin, viestinnän ja työsuojelun asiantuntija Petri Minni.

 

Nukutaan yön yli - olette varmasti kuulleet sanonnan. Sille on syynsä, kiireessä kun tuppaa syntymään sekundaa ja huonoja päätöksiä.

 

Vai päättäisitkö sinä ehdoin tahdoin hoitaa jonkin elämäsi tärkeän asian hirveällä hopulla? Että roiskaistaanpas tämä nyt tästä alta pois eikä hukata aikaa turhaan harkintaan ja suunnitteluun. Tuskin.

Silti kiire tuntuu soluttautuneen pysyväksi osaksi elämäämme – siitä on ikään kuin tullut modernin elämän vallitseva fakta. Mutta millaisen viipaleen se elämästämme haukkaa, siitä voimme edelleen päättää itse.

 

Laajakaistalla ruuhkaa

Siinä missä agraariyhteiskunnassa vuoden ja vuorokauden kierto rytmittivät ja jaksottivat työntekoa ja elämää on meillä tietoyhteiskunnassa tulppa totaalisen auki: kun sisään tulevien ärsykkeiden ryöppy mielen laajakaistalla on taukoamaton, on helppoa antautua kiireen vietäväksi.

 

Kasvanut aikatietoisuus ja jokaisen sekunnin suurempi taloudellinen arvo sekä siitä johdannaisena kiireen statusarvo muodostavat houkuttelevan ansan: kukapa ei haluaisi olla tärkeä, ja joskus helppo tapa lunastaa arvostusvaluuttaa on olla kiireinen. Kiireisyys ei kuitenkaan ole tehokkuuden synonyymi. Päätön juokseminen ei kannata, jos kävellen olisit jo perillä.

 

Jos työyhteisössä jollain on aina kiire, voi kyse olla myös liian suuresta työmäärästä. Harva valitsee kiireen, useimmiten siihen ajaudutaan tai joudutaan. Hiljaisen hyväksynnän sijaan kiire kannattaa ottaa avoimesti ja ajoissa puheeksi.

 

Kiire on huono kuski

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, tuttu tilanne? Oletko koskaan juossut päin punaisia vain ehtiäksesi ratikkaan tai bussiin? Entä ajanut talla pohjassa ylinopeutta, kun et halua myöhästyä? Niin minäkin. Valitettavasti. Eihän siinä mitään järkeä ole, mutta niin me jokainen joskus toimimme. Annamme kiireen kuljettaa.

 

Harva kiire on kuitenkaan riskin arvoinen – ja riskejä me nimenomaan kiireessä tulemme ottaneeksi. Miksi? Koska kiire ja hosuminen heikentävät harkintakykyä, keskittymistä ja järjen ääntä. Kannattaako kiireessä sitten ylipäätään tehdä mitään? Ei kannattaisi, vaikka joskus ehkä onkin pakko.

 

Kiire on merkittävin työn henkistä kuormittavuutta aiheuttava tekijä, ja monet työtapaturmat sattuvat kiireessä. Työterveyslaitoksen mukaan 45 % prosenttia työskenteli kiireessä työtapaturman sattuessa ja 50 % kokee työssään kiirettä hyvin tai melko usein. Kiire, kireä työtahti ja suuri työmäärä lisäävät myös työstä aiheutuvaa stressiä.

 

Ennakoi, suunnittele, resursoi ja priorisoi

Se tuli puskista ja nyt on hirveä hoppu? Mieti, miten voisit varautua, ettei seuraava kerta yllätä. Millaiseen kuntoon prosessit kannattaisi viilata, että hetkellisestä paineesta selviäisi helpommin.

 

Oli se tiedossa, mutta kuitenkin kiire yllätti? Jos jotain on tapahtumassa kohdassa x, suunnittele matka siihen pisteeseen huolella. Suunnittele sekin, jos huomenna tapahtuu jotain mistä tänään et vielä tiedä.

 

Ihan tukossa, liikaa tekemistä, deadline oli eilen? Miten on, löytyisikö apukäsiä? Ei? No sitten vedetään pakasta p-kortti: priorisoidaan, tehdään välttämätön, kyllin hyvin.

 

Stoppia ajoissa

Ajoittaisen kiireen kestää, mutta pyrähdyksen jälkeen on päästävä painamaan stoppia. Patologiseksi kiire muuttuu, jos se ei koskaan hellitä.

 

Jokaisella on varmasti omat tapansa hiljentää silloin, kun oma pää ja kroppa kertovat sen olevan tarpeen. Metsä, perhe, ystävät, rakas harrastus. Mikä se sinun kohdallasi onkaan, pidä siitä kiinni.

Jos kiire vie koko ajan lujaa, voi seuraava pysäkki olla uupumus. On viisainta hypätä kyydistä ajoissa.

 

- Petri Minni

 

Please reload

Poiminnat

Mikä työfiilis? Hyvä fiilis perustuu luottamuksen ilmapiirille

1/10
Please reload

Uusimmat
Please reload

Arkisto